Brussel! - TJ81

Menin eilen Brysseliin ostamaan itselleni synttärilahjaa. Olin iskenyt silmäni yhteen kaulakoruun jo harhaillessani J:n kanssa kaupungissa mutta en silloin pystynyt tekemään ostopäätöstä, hinta vaikutti niin kalliilta. Nyt kuitenkin päätin repäistä ja edes kokeilla sitä. Harmiksi vain kauppa oli mennyt kiinni lounastauoksi juuri silloin kun satuin paikalle, mutta päätin kierrellä korttelia sillä välin.

Huono idea! Näin ihanan rintarossin pitsikaupan ikkunassa ja ajauduin sisään...



Odotellessani vuoroani kuuntelin kun myyjä selitti jenkkinaiselle Euroopan hienoista naisista jotka suihkauttavat nenäliinaansa parfyymia ja ottavat sen sitten käsilaukustaan esille tarpeen tullen. Juttua kuunnellessani olin jo päättänyt että tuollainen mun on pakko saada, sehän kuuluu hienon ladyn varustukseen!




Pitsikaupasta tarttui mukaan vielä vihreä silkkipussukka koruille. En tiedä kuinka kätevä tuo on korujen säilyttämiseen, mutta se on sen kokoinen että sitä voi käyttää hienostuneena iltalaukkuna. Korutkin ostin sitten siihen sopivan väriset. Aion loihtia jonkun pirun hienon cocktailmekon noiden kaveriksi ja neuloa lämmikkeeksi ilmavan shaalin niin tuon ensi kesän juhliin tuulahduksen Eurooppalaista eleganssia (plus hajuveden tuoksahduksen siitä nenäliinastani)!

Long time, no siege - TJ83

Repäisen ja kirjoitan, jotain täytyy nyt saada aikaiseksi. Aloitin myös uuden ajanlaskun. Huomenna on vapaapäivä, lähden Brysseliin ja Ninoveen ja otan kameran mukaan. Shoppailua tiedossa, niin myös shoppailupäivitys! Vielä on 83 hyvää päivää jäljellä blogata.

Tässä jo jonkin aikaa sitten löysimme takapihalta kaksi kappaletta hylättyjä kissoja. Ensin löydetyn nimeksi annettiin Musti (täällä on sen niminen valkoinen piirroshahmokissa). Mustilla on siniset silmät ja muutamaa päivää löytymisen jälkeen todettiin että se on kuuro.



Mustin veli, jonka nimi oli ensin Pippo, sitten Robbie ja viimeisimmäksi Snowy on sitä vastoin täysin terve, mitä nyt hiukan hömelömpi ja pulleampi kuin hintelä veljensä.



Saisin pitää kissat ja viedä ne Suomeen, mutta mun on tosi vaikea tehdä mitään päätöksiä. Ne on kyllä tajuttoman ihania, mutta toisaalta olen niin itsekeskeinen että en tiedä haluanko järjestää elämääni niiden mukaan seuraavat 20 vuotta ja toisaalta olenko niille hyvä omistaja jos kituutan menemään jollain opintotuella.

Perheeseen on tullut myös koiranpentu. Se asuu perheessä vain 1,5-vuotiaaksi jolloin se luovutetaan takaisin sen antaneelle järjestölle ja se koulutetaan loppuun avustajakoiraksi, luultavasti avustamaan epilepsiapotilaita. Pentu on rodultaan kultainen noutaja, tykkään siitä kun se on tummempi kuin useimmat kultaiset mitä näkee.







Kästöitäkin valmistuu ja parempi on valmistuakin, joulu on kohta jo ovella.



Jossain vaiheessa stressasin myös siitä mitä laitan päälleni kun lähdin Brysseliin poikia kattelemaan, en päätynyt tähän mekkoon kumminkaan, vaikka asukokonaisuus kelpuutetaankin käyttöön ensi kesänä. (Kampaus on mallia en ole pessyt moppia viikkoon kun olen harrastanut vain stressaamista ja babysittausta, en IHAN noin räjähtäneen näköinen normaalisti. Seli seli.)



Vähän aneemiselta kyllä näyttää, mutta en oikein tiedä mikä sitä piristäisi. Pitää varmaan suosiolla värjätä tuo mekko mustaksi tai vihreäksi. Tai punaiseksi? Beige toisaalta mietityttää mutta se on niin karmean valju.

Sain myös uuden hevosen ratsastettavakseni, mutta siitä enemmän juttua ensi viikolla kun saan siitä oikein kuviakin.

Ufopäivitys - En jaksa laskea vielä päiviä.

Kästyöt kerääntyvät, selvitän päätäni ja teen ufolistan.

Listan ykkösenä on Kiri viininpunaisesta Silviasta. Se pitäisi saada valmiiksi jouluun mennessä. Oikeastaan siitä puuttuu enää muutama hassu päättelykerros, mutta lankaa on jäljellä enää nöttönen ja uuden vyyhdin kerimiseen menee ikä ja terveys...



Aika huonona kakkosena perässä jolkottavat yrjösukat, joista olen päättänyt tulevan Ensimmäiset Valmiit Sukkani. Edelliset on aina jääneet parittomiksi, joten päätin suorittaa ennaltaehkäisevän toimen ja tehdä kumpaakin yhtä aikaa. Kohta jäävät vaan taas kesken kun pitäisi päättää millaisen suun niihin haluan, lankaa riittäisi kyllä ylipolvensukkiinkin, mutta en tiedä tulisiko niistä niin pitkät että ne saisi sukkanauhoihin kiinni, muutenhan niillä ei oikein mitään tee. Enkä jaksa neuloa niin pitkiä :)

Nämä olisi kiva saada jo Suomessa jalkaan, mutta en saa kuitenkaan.



Ikuisuusprojektiksi on jäämässä Araucania Nature Woolista aloittamani villatakki. Ohje vaikutti ihanan simppeliltä, tein laskelmia ja koko vaikuttaa passaavan hyvin. Tämä oli kuitenkin marinoitumassa pari kuukautta kun en saanut mistään hankittua oikean kokoisia sukkapuikkoja hihoja varten, ja nyt kun kaivoin sen uudestaan esiin niin se näyttää kamalan huonolta ja kömpelöltä.

Haluaisin purkaa ja neuloa uudestaan: helman helmineuleen pienemmillä puikoilla samoin kuin resorin, resoriin pitäisi myös kokeilla neuloa oikeat silmukat kiertäen vaikka en niiden ulkonäöstä niin pidäkään, pidän auki rehottavista silmukoista vielä vähemmän. Toisaalta harmittaa kun työtä oli aika paljon ja lankojakin on jo katkottu, mutta eipä siihen kuole. Kokokin voisi ehkä olla inasen pienempi että joustin pääsisi vähän avautumaan.

D147 + B33 = 180 Päivää.

Ostin jotai tällasii söpöi vaatteita. En jaksa selostaa. Rahhaa män ja rakkoja tuli (avokassukat eivät toimi, toim huom).




VAIKKAKIN...

[19:52] Hasseli> Aaa ny keksin mikä mättää
[19:53] Frigga> nå
[19:53] Hasseli> Noi housut tuo sun pylderin esiin imartelemattomasti
[19:53] Frigga> mitä sitte
[19:53] Hasseli> Etenki ku sul on tos kuvas vissii vähä lonkkalepo
[19:53] Frigga> no on
[19:53] Hasseli> No sen takii ne ei näytä hyvältä
[19:53] Hasseli> daah
[19:53] Frigga> ....
[19:53] Frigga> ........................................................................
[19:53] Frigga> ONKS MUL LIIAN ISO PERC
[19:53] Hasseli> Liian iso noihi housuihi!

D147 + B30 = 177 Päivää.



Tällasella ponilla käytiin pärryyttämässä ympäri Appelterrea. Kuva on surkeus potenssiin siljoona, mutta se oli nyt ainoa jonka sain napattua. Kyseessä on siis Elvis, ardennerin ja brabantin risteytys. Harjaillessani arvioin että säkää on ainakin mun verran, siis joku 176 ja mahaa hirviästi (kun on vähän läski) eli paino huitelee jossain tonnin paremmalla puolella. Elvis astui mun varpaalle kun olin öljyämässä sen kavioita, onneksi se ei oo ihan täys tauno ja totteli kun heti hädissäni aloin nojaamaan sen persaukseen että se ei ehtisi laskea painoa sille jalalle vaan siirtäisi sen pois ensin.

Olen saanut uuden kuningasidean, ja se on saaristolaivurikurssin suorittaminen. Pienenä aina seilailtiin Itä-Suomessa ukin veneellä, mutta nyt sillä ei oikein kukaan enää seilaa ja mua hirveästi huvittaisi. Tietenkin tää huvitus tuli vasta nytten kun on nää opiskelijaelämän lepsut kesät edessä, mutta kyllähän sitä voi itseään sivistää kuitenkin, eiks niin.

Saaristolaivuruuden jälkeen voi suorittaa rannikko- ja avomerilaivuruuden jotka olisi sinänsä ihan kiinnostavia, mutta niillä ainakaan mä en mitään tee, koska ihan oikeastihan pelkään syvää vettä. Tai no ihan oikeasti ja ihan oikeasti - en ole koskaan joutunut syvän veden varaan niin en tiiä pystyisinkö pysymään siinä tilanteessa päättäväisenä vai menisinkö paniikkiin ja pyörtyisin.

Mutta saaristolaivuriksi haluan, olisi niin mukavan lepiä lilluskella järvellä, yöksi laittaa vene satamaan tai ankkurilla johonkin sopivaan rantaan, käydä Kerimäellä ja Savonlinnassa... Aamupalaksi voisi aina keittää kaasuliedellä puuroa ja syödä sitä veneen perässä järvelle katsellen. Jos ei huvittaisi matkata, voisi mennä Käräjäkalliille ongelle tai vaikka vähän matkan päähän jostain hiekkarannasta ja pulahtaa veneestä uimaan (en salee ui syväs vees!). Sitten voisi tehdä pidemmän matkan Savonlinnaan saakka ja käydä torilta ostamassa lörtsyjä! Kun venereissulta tulee pois niin kaikki vaatteet haisevat ihanasti veneen polttoaineelta, niitä on mukava nuuskia ja muistella.

Noo en mä tänne ehkä haluu ees... D147 + B26 = 176 Päivää

Joku lähestyi minua kirjeellä...



Aloin heti tietenkin miettiä että entäs se Laurea, mutta samassa kirjeessä oli vastaus siihenkin.



Olin siis aiiiivan paska. No siis enhä ollu ees hännillä, mutta silti menipäs helvetin huonosti. No se koe oli ärsyttävän vaikea ja typerä.

Olen lievästi innostunut Pieksämäestä, mutta tän materiaalin lukeminen mitä ne lähetti, herättää mussa toisaalta runsaasti negaatioita. Niin kuin olen varmaan 90% blogin lukijoista jo avautunut, VIHAAN OPISKELIJARIENTOJA! No vihaan kaikkia rientoja yleensäkin. No oikeastaan vihaan myös kaikkia opiskelijoita.

No ei vais, mutta mun mielestä sellanen sisäsiittoinen järjestötoiminta on jotenkin kuvottavaa, sitten on se ällöttävä kaste (tursajaiset auf pieksämäki) ja uusia opiskelijoita nöyryytetään ja juuaan viinaa ja lopussa kaikki on kavereita ja jee ei muistella pahalla. Tiiän ettei tarvitse osallistua.

Toinen juttu on sitten se, että tässä oli näppärästi kartta alueesta, missä se Nikkarilan kampus (vihaan sitäkin sanaa) sijaitsee. No ei sijaitse edes Pieksämäen 'keskustassa', vaan jossai ihan järven keskellä pyllyssä. Just nii, PYLLYSSÄ!

No se sijainti ei ehkä oo niin nuukaa koska as mentioned above en jaksa hirveesti säpinää, mutta lähinnä se mietityttää ku töitä olis luultavasti pakko kuitenkin tehdä, enkä usko että tuolla tarvitaan käpyjen kerääjiä tai järven jäädyttäjiä ihan määräänsä enempää.

Sitten tähän liittyy vielä sellainen hauska kasvioruljanssi. KYLLÄ, KASVIO! (Antti Kasvio hehehhehe!) Enkä tiedä miksi en ole siitä innoissani, tämän varjollahan voin ottaa repun ja painua sinne mettään ja olla ihan yksin ja kerätä ne pirun kasvit ihan omassa rauhassa kenenkään hoputtamatta. Just tätähän mä haluan! Lista on vaan saakelin pitkä. Kaikkia ei voi kerätä ja osa mulla on jo valmiina SYKissä tehdyssä kasviossa, mutta haluun uudet hienommat.

Noni nyt aloin taas jo suunnitella vaikka "en mä tänne ehkä haluu ees...".

En jaksa ees laskea kuinka monta näitä tunnistettavia lajeja on, niitä on niin saakelinmoinen määrä. Tarvitsen siis kasvikirjan ja ehkä Anninan apua. Täällä on noin sata erilaista imarretta. Kaikki niitä keränneet luultavasti kiristelee jo hampaitaan.

Mä pelkään karhuja!

Mua myös pelottaa että JOS huitasen sinne ekana päivänä hyvin siistinä tukka kiinni hame päällä ja polvisukat jalassa käslaukku käessä (korkokengät voi myös olla!), niin ne muut on juvalaisia amiksia joilla on bandana päässä, vihreet reisitaskuhousut jalassa joiden lahkeet on tietysti tungettu Kontioihin. Terve! No olinki suunnitellu kumpparien ostoa. Stereotypia voidaan todentaa Irc-Gallerian Nikkarila - yhteisöstä. Okei noi on rehellisessä amiksessa eikä ammattiKORKEAkoulussa (toim huom hei!) mutta tollasta porukkaa siellä silti luuhaa.

Eikä tuo vielä niin paljon haittaa, mutta jos siellä on sellasia 'synnyin maakuopassa'- tyyppejä jotka on möyriny metässä koko ikänsä ja osaa jo ulkoo ton listan 300 kasvia ja sit mä menen sinne et heippa, pelkään hämähäkkejä, voiko joku mennä mun eellä ettei tarvihe seitin läpitte kävellä?

Sitten on tietenkin opiskelijoiden huvitukseksi järjestettävä ScoopRock jonka "ensimmäiset julkistettavat esiintyjät ovat Diablo, Turmion Kätilöt, Suburban Tribe, Rotten Sound, Ajattara ja Ari Koivunen." Oho! Olin meinannut irviä juuri sitä kun siellä on joku Piexixen oma poicabändi. MUT EN TYKKÄÄ NOIST MISTÄÄ KUITENKAA!

JUURI NÄIN <3<3<3 - D147 + B24 = 174 Päivää

Alkuun quiz: Kuinka vanha ja mitä sukupuolta kuvassa oleva hevonen on?



(Toi hevonen ei liity mitenkään muhun tai seuraavaan vuodatukseen.)

Siis JUURI TÄLLAISTEN HETKIEN TAKIA kannatti ottaa riski, kannatti kestää kaikki paska, kannatti jättää haaveet pitkästä lomasta Suomessa ja olla just täällä just nyt. TÄMÄN takia täytyy vähän edes kattoa millon syö ja jaksaa raahautua välillä sinne lenkille.

Kävin ratsastamassa Iggyllä ja vaikka kaikki ei mennytkään aivan nappiin niin opin varmaan yhden Suomessa ratsastetun vuoden edestä asioita, juttelen Belgian ilmavoimien lentäjän kanssa, hyppäsin esteen ja ihmettelin näitä ihmisiä. Tai siis lähinnä Sigridiä. Se on niin paras. Piru, just tän takia, JUST TÄN!

No nyt kun se on päästetty ilmoille, niin päästään takaisin tähän silakkakuvioon. Oltiin eräänä päivänä naapurikylän ratsastuskoulun avoimissa ovissa ja räpsin sieltä vähän kuvia. Siellä oli paikallisen huippudressuurratsastajan klinikka ja se ensin piti pienen näytöksen itse ratsastaen. Kylä tuli melkeen tippa linssiin kun näki ylvästä dressuuria reippaan musiikin tahtiin. Harmi vaan että se hevonen... nojoo.



Tässä toinen kuva samasta hevosesta. Voin antaa quizkysymykseen vastauksen. Se on SEITSEMÄN vuotta ja ruuna. Ihan kaameeta settiä. Minkäköhän idioottimaisen päähänpiston takia se on ruunattu. Luulin että kyseessä on joku nelivuotias lupaus, mutta 7! Toi silakka kisaa Pyhää Yrjöä, eikä sillä ole ees just minkäänlaista laukkaa!

Mä olin aivan hämmentynyt mutta E vähän tasoitteli ja sanoi että mä olen nähnyt liikaa saksalaisia hevosia. Mut ärärärärrr kun se piffasi niin jalat hyvä jos nous maasta! Okei 7 voi olla nuori dressuurhevoseksi, mutta jos tollasilla liikkeillä mitä se esitti pärjää Pyhässä Yrjössä, ni nyt meni kyllä Yrjöltä mun silmissä uskottavuus.

Vaan hyvähän se on tietty arvostella ku istuu katsomossa!



Klinikalla ollut potilas miellytti mun silmää paljon enemmän ja näinkin sen pyllyssä Oldenburgin leiman, eipä tullut yllätyksenä. Saksassa harjaantunutta silmää vain häiritsi ratsastajan varusteiden sopimattomuus toisiinsa :D Hevonen oli mukavan jyhkeä ja turpa pysyi paremmin luotiviivalla kuin silakalla.



Tässä kuvassa näkyy kuitenkin hyvin potilaan heikkous: passiiviset takajalat. Ratsastajan oli vaikeuksia pitää takajalkoja mukana melkein kaikessa ravista takaosakäännökseen, ja hevonen pisti menemään selkä notkolla. Tässäkin kuvassa näkyy oikein kaksi erillistä osaa hevosessa, kun keskellä on tyhjää.

Hahhahahha välihuomautus! Netti katkes ja ajattelin siirtyä piuhan varaan alakertaan, ni enkös vaan liukastunu jossai toisella askelmalla portaissa ja laskenu perseelläni koko matkan alas :´D. Kankkuun sattu vähän mutta egoon enemmän. Olipa hirvee tunne ku VIPS jalka lipes ja sitte mentiin! KONE SYLISSÄ VIEL :DDDD Nojoo, vähän nolottaa.



Takasin aiheeseen, klinikan jälkeen oli vuorissa espanjalaishevosia, jotka ei kuitenkaan ollu NIIN makeita kun esim E isän andalusialainen. Tällasista könkkökauloista en perusta!

Oksennusmerkintä - D147 + B22 = 172 Päivää.

Oon niin kaaheen sivistynyt, että juon portviiniä ja kirjoitan. (Tosin voi olla etten kirjoita kauaa, sillä haluan määlytä sohvalla ja akussa on latausta vain 31 minuutiksi.) Jos saisin valita niin joisin portviiniä aina, kuka kaipaa siidereitä tai oluita tai varsinkaan viinaa tai ällöttäviä drinkkejä (Okei poislukien Swimming Pool ja Piña Colada) kun voisi juoda PORTVIINIÄ. Hitto nam! Okei, En isän tarjoilema rosékin oli namia, toisaalta voi johtua siitä että olin järkyttynyt pystyynnousseesta andalusialaisesta ja siitä tarjoamassa oli En isä.

Olen kirjoittamassa erillisen entryn En isästä ja hevosista, mutta EN SAA AIKAISEKSI. Siksi nää kaikki entryt on tällaisia oksennuksia kun en saa asioita kirjoitettua vähän väliä, vaan sitten puklaan kaikki kerralla näytölle. Nytkään en ole vaivautunut, mutta portviini siivittää ja tietty tääkin jää kesken ku akku loppuun, nykyjään normaali kirjotusaika on TUNTI. Kamaan, tunti johonkin blogimerkintään! Aktiivista kirjoitusaikaa! Enkä kuitenkaan ole mikään hinuri kirjottamaan, Wim sanoo että se hermostuu kun näpyttelen niin lujaa.

Kävimme viime viikolla Oostendessä, siis meren rannalla. Ekalla kerralla meinasin tehdä itsarin, niin myös tokalla. Paikalla olivat nimittäin Mn kaksi serkkua, eivätkä ne olleet todellakaan mistään hiljaisimmasta päästä. Ekana päivänä oli liian kylmä ja satoi jatkuvasti. Tokana päivänä oli liian kova tuuli ja rannalla oli punaiset liput, eli en päässyt uimaan meressä, pylly. Voi olla että menen käymään siellä vielä, mutta yksin ei ole kiva uida. En siis ole heittänyt talviturkkia vieläkään.



Oostendessä oli myös joku jännittävä leegojuttu, jossa sai kaivella leegopaljuja ja rakennella oman pömpelinsä. Tartuin tietty haasteeseen! Tuli aika pikkuinen mutta jaksoin vain puoli tuntia ja kahta samanlaista palaa oli aika toivoton löytää kiljoonan muun palan seasta.









Siellä oli ilmeisesti joku rakennuskilpailu meneillään, laitoin oman tuotokseni hyllylle myös :D varmana heitti roskiin ton heti kun käänsin selkäni, kaikki muut osallistuneet oli jotain Pekka 9v. ja hienompia ku mun, mutta my fifteen minutes of fame (huomaa aluksen nimi :)!



Uimisesta puheen ollen oltiin kuitenkin eilen sunnuntaina uimahallissa tässä lähellä. Se oli outo laitos. Olin ottanut uimalasit mukaan ja ajattelin pulahtaa tonnin ja sitten vain lillua, mutta yllätykseksi isoa allasta ei oltu jaettu ratoihin, vaan ihmisiä lillui altaassa siellä täällä. Erikoisen ilmeen lilluvalle kansalle antoivat symbiosoituneet parit, joita lillui siellä täällä eri tavoin ja päin toisiinsa kiinnittyneinä. Unohtamatta tietenkään niitä jotka uivat allasta poikittain tai niitä, jotka kävelivät matalassa päässä selkä edellä eivätkä tietenkään katsoneet taakseen.

Varmaan turha sanoa että olin ihan hiilenä. Joku 300 sain uitua miten kuten ennenku meni viimesetki kärsivällisyyden rippeet ku jossai testosteronikuohuissa teutaroivat 17-vee amisjätkät hyppäsi mun ylitse altaaseen, kun seisoin matalassa päässä ja kiristelin hampaita. Pulikoin loppuajan laiskasti edestakaisin ja olin kettuuntunut.

Olen myös ratsastanut uudella hevosella. Viime torstaina Pimpernelliltä oli irronnut kenkä, joten E soitti jollekin tutulleen, joka lupasi pitää tunnin. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi että tunti pidettäisiin 9-vuotiaalla ranskalaisella kouluruunalla ja se johtaisi siihen, että saan ratsastaa sitä kaksi kertaa viikossa, toisen ohjattuna ja toisen itsenäisesti. Ilman maksua.

Tunsin itteni ihan idiootiksi ekalla kerralla kun ratsastin. Hevosen omistaja S neuvoi ja olin O_O mutta myös mielissäni siitä, että sain olla erilaisten ihmisten ohjauksessa erilaisilla hevosilla. Varsinkin kun S oli kouluttanut hevosensa kolmivuotiaasta alkaen (siis käytännössä kokonaan) itse, oli kiehtovaa ensin kuunnella ja sitten testata vinkkejä.

Ruunan nimi on siis kummallinen Iggy Dorcel. Ensimmäistä kertaa ratsastaessani olin tietty paskajäykkänä kun jännitti, mutta S sanoi että meni ihan hyvin, eikä se nyt niin perseelleen voinut mennä kerta saan sillä vielä tulevaisuudessakin köpötellä. Toisella kertaa kun tulin tallille, siellä oli tallityttö jota moikkasin ja kysyin että puhuuko englantia. No ei puhunut, mutta sanoi flaamiksi että ymmärtää kyllä. Kysyin S:ää, vastaus oli että "hän on poissa". Olin hiukan WTF kun oli ollut puhetta siitä että ALUKSI ratsastan ohjauksessa, myöhemmin yksinään.

No, varusteet oli laitettu mulle valmiiksi enkä nähnyt mitään kummempaa hätääntymisen aihetta. Heinäpaalien päällä loikoili myös joku hevospoika Rammsteinpaidassa, harmiksi aika nuorehko, varmaan 15 vee :P. Iggyä harjatessani Skin ilmestyi ja lupasi mulle raipankäyttöoikeuden.

Sillä kertaa tajusin, että on hevosia ja hevosia. Iggy toimii aivan ihanasti ja on yhteistyöhaluinen, joskin ärsyttävän jäykkä oikealle, mutta siitäkin selviää. Iggy vaatii myös ratsastajalta tarkkuutta, sillä se suorittaa tehtävät juuri niinkuin pyydetään, ja jos menee vikaan niin siitä pystyy sitten päättelemään mitä itse teki väärin. Mutta sen kanssa ei ole yhtään kivaa. Yksi syy voi olla kauhea ravi, mutta sehän on mun vika kun en osaa istua. Jotenkin se on se yleinen fiilis... Iggyllä ja Pimpernellillä on ero kuin yöllä ja päivällä, vaikka periaatteessa kummatkin ovat suht samanlaisia hevosia.

Itsenäinen tunti meni tietysti vähän ihmetellessä kuten aina, mutta nyt tajusin aika totaalisesti että se olen MINÄ joka laiskottelee. Voi piru kun tuli turpaan pahasti. En ollut aikaisemmin tajunnut että olen NÄIN laiska. Kun palasin kotiin aloin tutkimaan teoriaa ja kirjoittelin koosteita ylös, mun pitäisi varmaan nauhoittaa mp3-soittimeen sellainen how to-nauha väistöistä ja sitten kuunnella sitä loopilla lenkillä.

Tarkoitus olisi myös tehdä joku tuntisuunnitelma, mutta mun pitäisi saada ensin yksinkertaiset asiat toimimaan ja itseni vähän paremmin hienosäädettyä tekemään töitä Iggyn kanssa eikä vaan istumaan sen kyydissä ja ajattelemaan että voi helvetti kun tämä on erilaista kuin Pimpernellillä, ja TÄLLAISTA SE TULEE OLEMAAN AINA SEN JÄLKEEN! Koska ei ole toista Pimpernelliä.

Ensi tunnin tavoite on hevonen hikeen. Mulla on ihan surkea käsi ja mun pitäisi nyt vaan alentua siihen, että harjoitellaan siirtymisiä ja muodon pitämistä siirtymää ennen, sen aikana ja jälkeen. Sulavaa liikettä. Ei enempää kuin kymmenen askelta samassa askellajissa. Hinausta. Ei mitää kymmentä kierrosta laukkaa ympyrällä. Sitte voin ottaa muutamia yksinkertasia väistöharjotteita, mutta en oikeesti tarvii mitään 300. kohdan suunnitelmaa että eka ympyrä sit kolme erilaista väistöä simultaanisesti läpä läpä lää vaan tarviin rennon ja lämpimän hevosen että voin testata kaikki vaihteet ekana.

Tulin myös havainneksi että tarvitsen lisää lihaksia sekä etu- että sisäreisiin ja käsiin, mutta käethän jo tiiettiin.

Ainii ostinhan mä mekon tänään. Mentiin Ninoven suureen shoppailukeskukseen ja aattelin että noh, käyn nyt Henkkamaukassa pyörähtämässä kun se kerran tässä on. Olin menossa jo pois kun oli niin rumia rytkyjä, kun näin -70% mekkorekin ja kävin selaamaan sitä. Siinä oli yks nätti suklaanruskea mekko, mutta siinä oli tyhmät tissitaskut. Silmiin osui myös vaaleanruskea mekko vyöllä, mutta se oli niin ei-mullesopivaa mallia ettei tosikaan, siinä oli hiukan levenevä helma ja nehrukaulus. Olat oli kuitenki leikattu jännittävästi, eikä mulla muuta tekemistä ollutkaan joten päätin läpällä kokeilla kumpaakin mekkoa.

Suklaanruskea oli tietty kauhee säkki, mut jostain kumman syystä vaaleenruskea oli kiva. Äässi näytti vähän isolta siinä, mutta ei pahasti ja mitä sitte, se oli niin IHANA. Alkuperäinen hinta oli 29,90€ ja kova alennus tiputti sen 9€:n, joten kehtasi sellasen rätin jo ostaakin. Materiaalina oli jonkun verran pellavaa ja loput puuvillaa, joten jos tuo väri osoittautuu iiiiihan karseaksi käytännössä niin voin kokeilla värjäämistä. Rekillä vielä mietin pitäiskö sitä mustaa samanlaista kokeilla, mutta multa tulee mustat vaatteet jo korvista ulos. Harmi vaan että lukiossa oli yksi halju nipotyttö joka käytti ainoastaan beigejä vaatteita ja oli itsekin kovin haalea, mulle on jäänyt siitä kammotus ja yleensäkin kaikki beige näyttää laihalta lihakeitolta, mutta 'tää on eri asia'. No se jää nähtäväksi, mutta ainakin mulla on kivoja asusteita siihen.



Tuohon sopisi myös kenkien sävyinen pieni virkattu tai neulottu bolero tai hihatin tai mikä lie, mutta älkääpä luulko että saisin ikinä aikaiseksi. Pitäisi sitä paitsi tehdä yksi musta, yksi sininen ja yksi ruskea että on kaikille korkkareille sopiva :D



Tässä vielä lähikuva pääntiestä. Tykkään tykkään!

Merkityksetön ulina - D147 + B17 = 167 Päivää.

Löysin täältä Kentin cd:n. Huono juttu.

Tid... du är dig inte lik
Min knutna hand i fickan
Sömn... jag kräver ingen sömn
Jag vrider mig på nålar

Om du var här
Om du var här
Om Jag var där
Om du var här
Idag, igår
Om du var här
Inuti & utanför
Om du var här
Idag, igår

Tid... allt ska bli som då
Jag nöjer mig med tystnad
Språk... jag behöver inget språk
med tiden på min sida


#neulonnalla (jossa saa aina parhaat neuvot) joku sanoi, että Etkö sä ole siellä Belgiassa? Mä en ainakaan siellä paljon itkis suomipoikien perään mutta KUN!

Toisaalta on kyllä niinkin, että en mä täältä mihinkään halua. Se että kuuntelen Kentiä ja nyyhkin jotain mitä ei oikeasti ole olemassakaan on paljon parempi kuin se, että kohtaan näitä asioita oikeasti ja saan niissä sitten turpaani.

Oikeastaan nautin tästä. Siitä tiedosta että mulla ei tarvitse olla oikeaa elämää tai ihmissuhteita vielä viiteen kuukauteen. Voin vaan olla kun muut kulkee eteenpäin.